Jokin aika sitten terapiavastaanotolleni tuli aivan ihana, hymyilevä ja puhelias pariskunta. Psykobaari oli vaikuttanut niin mielenkiintoiselta paikalta, että mies oli päättänyt kokeilla löytyisikö apua sieltä.
Puoliso oli suostunut ajatukseen yhteisestä terapiakäynnistä. Parisuhteessa ei ollut juuri nyt mitään isoja ogelmia, mutta jotenkin oli tuntunut siltä jo jonkin aikaa, että ajatukset ja toiveet eivät kohtaa. Molemmilla oli sellainen olo, että jotakin puuttuu ja odotukset eivät täyty. Se tietenkin lisäsi pettymyksen ja epäonnistumisen tunteita puolin ja toisin.
Keskustelimme hetken ja molemmat sanoittivat omia tuntemuksiaan. Toisella oli tunne, että tässä ollaan kuin kämppikset ikään. Kohteliaasti ja kunnioittavasti väistellään ja annetaan tilaa. Toinen puolisoista kertoi, miten ajatukset pyörivät kehää ja epätoivo uhkaa jo vallata mielen kun "en millään keksi, mitä toinen haluaisi ja toivoisi, mitä hän odottaa minulta, ja kun niin mielelläni osuisin kerrasta oikeaan".
Oletko sinä yrittänyt arvata kumppanin toiveita? Oletko ajatusten lukija?
Saattaa olla, että pitkässä parisuhteessa toisen oppii tuntemaan niin hyvin, että tietää tai ainakin arvaa hyvin sen, mistä toinen ilahtuu, mitä hän odottaa ja mikä tuo parisuhteeseen mukavalla tavalla uutta kipinää. Meidän ei kuitenkaan tarvitse olla ajatustenlukijoita. Suurin osa ihmisistä ei siihen edes pysty yrityksestä huolimatta.
Kysyin noilta upeilta asiakkailtani, että asutteko te samalla paikkakunnalla? Asutteko samassa osoitteessa? Ymmärsinkö oikein, että teillä molemmilla on tavoite pysyä yhdessä loppuelämän ajan?
Kaikkiin kysymyksiin vastaus oli kyllä!
Kerroin, kuinka kuunnellessani heitä minulle oli tullut vaikutelma, että he asuvat kaukana toisistaan eikä heillä ole toimivaa viesti- tai puheyhteyttä käytössä lainkaan. Ajattelin ääneen, että nykyaikana se ei oikein tunnu todennäköiseltä. Varovasti kysyin, että kun te kerran tapaatte toisenne päivittäin, olisiko mahdollista, että kysyisi tuolta toiselta ihan suoraan mitä hän toivoo ja mistä hänelle tulisi hyvä mieli?
He katsoivat toisiaan silmiin. Molempien kasvoille nousi hymy. He nauroivat ääneen. "Joo. Kyllä. Voi sitä kysyä", oli molempien vastaus.
Kerron tämän tapauksen siksi, että tämä fiksu, nauravainen ja iloinen pariskunta ei suinkaan ollut ainoa pari, joka tämän saman haasteen kanssa taistelee ja kipuilee. Itsekin olen tähän samaan ansaan omassa parisuhteessani astunut. Olen yrittänyt arvata kun olisi pitänyt kysyä.
Vuorovaikutuksen haasteet ovat erittäin tyypillisiä parisuhteessa. Toinen on niin lähellä, että hän jää ikään kuin "nenän varjoon". Unohdamme, että hän on itsenäinen, ajatteleva, tunteva, toimiva, erillinen yksilö, jonka ajatuksenjuoksu ei välttämättä aina mene samaa rataa minun kanssani, enkä voi olla varma hänen toiveistaan tai unelmistaan, jos en rohkene tai huomaa niistä kysyä. Hyvin usein on vielä niin, että kumppani ilahtuu aivan eri asioista kuin minä itse. Siksi arvailu ja oletukset eivät aina osu oikeaan.
Joskus pariterapiassa pyydän kumppaneita kirjoittamaan paperille muutaman minuutin ajan omia toiveita parisuhteessa. Sen jälkeen niistä on helpompi puhua ja kertoa toiselle. Lähes aina tulee esille jotakin sellaista uutta, mitä toinen ei ole tiennyt tai huomannut aikaisemmin. Leikkimielisesti pyydän kirjoittamaan otsikoksi oman nimen genetiivimuodossa, perään "käyttöohje" ja antamaan sen toiselle lahjaksi.
Olen joskus pohtinut sitä, olisiko syytä pitää muutaman tunnin vinkki-iltoja parisuhteen pelastamiseksi jo siinä vaiheessa kun parisuhde on suunnitteilla tai vielä hyvin tuore? Uskon nimittäin siihen, että monet parisuhteen hankalat tilanteet olisi ennalta ehkäistävissä, kun niistä olisi puhuttu etukäteen ja voisimme antaa puolisollemme käyttöohjeet: Mikä saa minut onnelliseksi ja iloiseksi? Mistä erityisesti ilahdun? Mitä toivon silloin kun olen surullinen, väsynyt, allapäin? Miten toivon, että minua kosketaan? Mikä on minulle vaikeaa? jne.
Nykytekniikka auttaa niitä, joille puhuminen on vaikeaa. Aina voi lähettää tekstiviestin tai kirjoittaa sähköpostia. Vanhanaikainen paperinen kirjekin on monella tavalla toimiva ja tehokas. Snäpit ja muut pikaviestit kannattaa unohtaa. On tärkeää, että viesti säilyy ja siihen voi tarpeen tullen palata. "Käyttöohjeita" on syytä silloin tällöin myös päivittää.
Tuo pariskunta, josta alussa kerroin aikoi tulla vastaanotolleni vielä uudelleen. Mies totesi hieman ilkikurisesti, että hänellä on tapana aina miettiä, saiko rahoilleen vastinetta kun jotakin tavaraa tai varsinkin palvelua ostaa. Nyt hän oli vakuuttunut, että tapaamisemme oli hintansa arvoinen. Parisuhteeseen satsatut eurot tulevat takaisin moninkertaisesti. Miten? Siitä täytyy kirjoittaa sitten jo uusi teksti.
Ilahdun, jos jaat ajatuksiasi ja kokemuksiasi parisuhteesta ja muusta elämään liittyvästä.
- Merja
Psykobaarin terapeutti