Oletko pelannut joskus ystävien kanssa "totuus vai tehtävä" seurapeliä, jossa joudut valitsemaan vastaatko sinulle esitettyyn kiperään kysymykseen vai yritätkö suoriutua annetusta tehtävästä? Valinta ei ole aina helppoa, sillä kysymykset ovat usein hyvin henkilökohtaisia ja kiusallisiakin, mutta myös tehtävät voivat olla haastavia, jopa mahdottomia.
Lapsuudesta muistan myös vauhdikkaan leikin, jossa rosvoporukka jahtasi "kunniallisia kansalaisia" ja kiinni saatuaan uhkaili näennäisellä valinnanmahdollisuudella: "rahat vai henki"? Kysymyksen jälkeen usein seurasi jonkinmoista kaupankäyntiä, jolla kiinniotettu yritti päästä palkähästä ja saada rosvot lähtemään omille teilleen. Tämä onnistui usein vasta sitten kun oli suostuvainen antamaan heille jotakin omista leikeistään tai tekemään "rosvoille" jonkin palveluksen. Vaikka kyse oli leikistä, muistan miten kiusallista ja joskus jopa pelottavaa oli joutua "rosvojoukon" saartamaksi.
Viimeaikoina vastaanotollani olen tavannut useamman henkilön, joka tulee tapaamiseen hädissään ja jotkut jopa hieman järkyttyneenä. Jotakin sellaista on elämässä meneillään, jota on vaikea ymmärtää. Oma käyttäytyminen on saattanut muuttua kummalliseksi tai ahdistus on kasvanut sietämättömäksi. Aikaisemmin melko vakaa ja tasapainoinen elämä on muuttunut yllättäen kaaottiseksi ja ympärillä tuntuu olevan "sumua", kuten monet omaa oloaan kuvaavat. Joidenkin läheiset ovat reagoineet muuttuneeseen tilanteeseen tai oma ymmärrys on herännyt huomaamaan, että nyt tarvitsen ammattilaisen apua.
Jotkut kertovat myös fyysisistä oireista. Sydän tykyttää ja tuntuu, että happea ei saa tarpeeksi. Joku on mennyt hädissään lääkäriin ja onpa joku soittanut ambulanssinkin kun oireet ovat olleet niin rajuja. Se onkin ensiarvoisen tärkeää, että tällaisissa tilanteissa hakeudutaan lääkäriin ja varmistetaan, että ei ole kysymys esim sydäninfarktista tai muusta henkeä uhkaavasta vaivasta.
Näissä tilanteissa ammattilaiset ovat kuitenkin todenneet, että fyysisellä puolella kaikki on kunnossa. Usein ongelmien aiheuttajaksi on paljastunut pitkään jatkunut ylikuormitus. Syystä jos toisestakin stressiä on kasaantunut niin valtavasti, että keho ja mieli ovat laittaneet "jarrut päälle". Siitä seuraa usein sumuinen olo, fyysisiä oireita ja hämmennys: mitä minulle on oikein tapahtunut? Kuolenko minä sydänkohtaukseen? Olenko tulossa hulluksi?
Kun lääkäri on todennut sydämen olevan kunnossa eikä muutakaan elimellistä vikaa ole löytynyt, moni ymmärtää nykyään lähteä hakemaan apua terapeutin luota. Psykobaarin lyhytterapiassa kartoitamme elämäntilannetta, tutkimme toimintamalleja ja kuormitustekijöitä ja pyrimme löytämään jokaiselle sopivat askeleet kohti lempeää, arvostavaa ja armollista oloa itsen ja läheisten kanssa. Monesti se vaatii pysähtymistä omien uskomusten ja totuttujen toimintamallien äärelle ja näkökulman vaihtamisen taitoa. Joskus on vaikeaa kohdata totuus. Usein on tehtävä muutoksia.
Olen huomannut, että moni nykypäivän ihminen kantaa mukanaan taakkoja, jotka ovat kulkeneet perintönä sukupolvien ajan. Joitakin tuo taakka vaatii ponnistelemaan yli voimien, joillekin se kuiskii "et riitä", "ei sinusta ole", "ei meidän suvussa ole ennenkään...", "turhaan edes yrität" jne. Pinnan alta löytyy monesti pelkoa, häpeää, vaille jäämisen kokemuksia tai vaiennettua surua. Tunteita ei ole saanut, tai niitä ei ole osattu kohdata. Joskus elämä on ajanut hakemaan hyväksyntää ja nähdyksi tulemista hyvillä kouluarvosanoilla ja työelämässä menestymisellä.
Tuskin kukaan meistä väittää, että hyvä koulumenestys tai vaativaan ammattiin kouluttautuminen ja siinä menestyminen olisi jotenkin huono asia. Päin vastoin. Kuitenkin on hyvä huomata, että mikäli se vaatii kohtuuttomia ponnisteluja ja siihen ajaa nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen toive, ennen pitkää tilanne johtaa uupumukseen ja umpikujaan. Oma motivaatio tekemisiin ja tunne siitä, että olen "oman elämäni ratissa", saan itse määrätä elämäni vauhdin ja suunnan ovat ensiarvoisen tärkeitä tekijöitä hyvinvoinnille ja jaksamiselle.
Monelle riittää yksi tai kaksi tapaamista terapeutin kanssa ja olo helpottuu siinä määrin, että elämä sujuu taas eteenpäin. Joskus elämä on pysäyttänyt sen verran rajusti, että askelmerkkejä on haettava hieman pidempään. Usein lyhytterapia kuitenkin riittää, eikä useiden vuosien prosessseille ei ole tarvetta. Ihmismieli on onneksi joustava ja muokattavissa.
Mielenhallintataidot ovat kenen tahansa opittavissa ja silloin on mahdollista "käydä kauppaa" omien uskomusten ja haitallisten toimintamallien kanssa kuten tuossa lapsuuden leikissä rosvojoukkueen kanssa. Kun elämässä tulee vastaan tilanne, joka pysäyttää, onneksi aina ei ole kysymyksessä henkeä uhkaava tilanne. Eikä siihen tarvitse upottaa kaikkia rahojakaan. Riittää, että on rohkeutta ottaa apua vastaan. Ajoissa.
Kesällä ladataan akkuja ja lomaillaan. Muutamia vastaanottoaikoja on kuitenkin vielä vapaana kesä-heinäkuulle. Nähdään Psykobaarissa!